Tukikuvat ja kuvitus: tarkistuslista ennen kuin päätät kuvata
Käy läpi kysymykset, joiden avulla päätät, kantaako haastattelu tarinan yksin vai tarvitseeko elokuva tukikuvia, ennen kuin kuvausaikataulu lukitaan.
4 minuutin lukuaika
Aloita kysymyksestä: mitä haastattelu ei kerro
Moni aloittelija suunnittelee tukikuvat vasta leikkausvaiheessa, kun haastattelu alkaa tuntua pitkältä. Silloin kuvaa ei enää voi hakea, ja leikkaaja tyytyy siihen, mitä sattuu olemaan. Siksi tarkistuslistan ensimmäinen kohta on tehdä päätös ennen kuvauksia, ei niiden jälkeen.
Ota haastattelusuunnitelma ja lue se kysymys kerrallaan. Merkitse jokaisen kohdalle, millainen vastaus on odotettavissa: tapahtuma, paikka, esine, tunne vai mielipide. Tapahtumat ja paikat tarvitsevat lähes aina kuvaa, mielipide tulee usein toimeen kasvojen kanssa.
Näin saat kartan siitä, missä puhe jää irralliseksi. Kartta on lähtökohta kaikelle muulle, ja se kannattaa tehdä paperille, jotta sen voi liittää tuotantomuistioon.
- Merkitse jokaiselle kysymykselle odotettu vastaustyyppi
- Alleviivaa kohdat, joissa puhutaan paikasta, esineestä tai tapahtumasta
- Kirjaa, mitä katsoja ei voi kuvitella pelkän puheen perusteella
Onko kuvalle tehtävä vai onko se koriste
Hyvä tukikuva tekee jotakin: se näyttää sen, mistä puhutaan, antaa katsojan silmille levon tai kantaa tunnelmaa ajassa eteenpäin. Huono tukikuva on täytettä, jota lisätään, koska ruutu ei saa olla pitkään samanlainen.
Kysy jokaisesta suunnitellusta kuvasta, mitä katsoja tietää sen jälkeen, mitä hän ei tiennyt ennen sitä. Jos vastaus on ei mitään, kuva ei ansaitse paikkaansa aikataulussa. Tämä karsii yllättävän paljon ja säästää kuvauspäivän aikaa.
Kirjoita tehtävä yhteen lauseeseen kuvan viereen. Lause toimii myöhemmin leikkaajan ohjeena ja muistuttaa sinua, miksi kuva alun perin suunniteltiin.
- Yksi lause jokaiselle kuvalle: mitä se näyttää ja miksi
- Poista kuvat, joiden tehtävää et osaa sanoa ääneen
Paikat, valo ja ääni ratkaisevat, onko kuva toteutettavissa
Tukikuva on vain niin hyvä kuin sen kuvauspaikka sallii. Katso kuvauspaikkojen muistiinpanot ennen kuin lupaat itsellesi tiettyä otosta: onko paikassa valoa aamulla vai illalla, kuuluuko sinne liikenteen ääni, saako siellä kuvata ilman erillistä lupaa.
Syksyllä päivä on lyhyt ja valo laskee matalalta jo iltapäivällä. Se voi olla etu, jos haet pehmeää tunnelmaa, mutta se rajoittaa kuvausikkunaa. Merkitse aikatauluun, mihin kellonaikaan kukin ulkokuva on järkevintä ottaa.
Kuuntele myös. Kuva, jonka ääniraita on käyttökelvoton, voi silti toimia haastattelun alla, mutta vain jos olet päättänyt sen etukäteen. Kirjaa, tarvitaanko kuvan mukaan oma ääni vai riittääkö haastateltavan puhe.
- Valo: mihin aikaan paikka on kuvattavissa
- Ääni: tarvitaanko paikan oma ääni vai riittääkö puhe
- Lupa: kuka päättää, saako paikalla kuvata
Tukikuvien määrä suhteessa kuvausaikaan
Lyhytdokumentin kuvausaika on harvoin rajaton. Siksi tukikuvat on mitoitettava samaan tapaan kuin haastattelu: mitä on pakko saada, mitä olisi hyvä saada ja mitä voi jättää pois, jos päivä venyy.
Jaa lista kolmeen ryhmään. Pakolliset ovat kuvia, joita ilman tarina ei aukea. Toivotut parantavat rytmiä. Varalle jäävät ne, joita otat vain, jos aikaa jää. Kun aikataulu pettää, tiedät heti, mistä luovut.
Laske myös, kuinka paljon kuvaa leikkaus oikeasti tarvitsee. Kymmenen minuutin haastattelu ei tarvitse kymmentä minuuttia täytekuvaa. Usein muutama tarkoin valittu otos kantaa pidemmälle kuin kymmenen sinne päin kuvattua.
- Pakolliset, toivotut ja varalle jäävät omiin ryhmiinsä
- Arvioi tarvittava kuvamäärä leikkausrungosta käsin
Mitä jos sinulla ei ole kuvaa lainkaan
Joskus tapahtuma on mennyt eikä sitä voi kuvata uudelleen. Silloin vaihtoehtoja on vähemmän, mutta niitä on. Haastateltavan omat valokuvat, paikan nykytilan kuvaus tai kuvitus voivat kantaa tarinaa, kunhan niiden käyttöoikeus on selvä.
Kysy haastattelun yhteydessä, onko haastateltavalla aiheeseen liittyviä kuvia tai esineitä. Kysymys kannattaa kirjata haastattelusuunnitelmaan, koska se jää helposti pois, kun keskustelu lähtee omille poluilleen.
Kuvitusta käytettäessä sen tyyli on päätettävä koko elokuvan kannalta. Sekalainen visuaalinen kieli häiritsee katsojaa enemmän kuin kuvan puute, joten valitse yksi tapa ja pysy siinä.
- Pyydä haastateltavalta omia kuvia ja esineitä
- Selvitä kuvien käyttöoikeus kirjallisesti ennen leikkausta
Päätöstesti ennen aikataulun lukitsemista
Kun lista on valmis, tee vielä lopputesti. Lue leikkausrunko ääneen ja pysähdy jokaiseen kohtaan, jossa ruudulla ei olisi muuta kuin puhuva pää. Jos kohta on yli puoli minuuttia pitkä, harkitse tukikuvaa.
Tarkista sitten, että jokaisella tukikuvalla on paikka, aika ja vastuuhenkilö. Kuva, jolla ei ole näitä kolmea, jää helposti ottamatta. Kirjaa ne tuotantomuistioon samaan paikkaan kuin muut kuvausta koskevat päätökset.
Lopuksi kysy, kestäisikö elokuva, jos puolet tukikuvista putoaisi pois. Jos kestää, suunnitelma on realistinen. Jos ei, tarina nojaa liikaa kuviin, jotka voivat jäädä saamatta, ja runkoa kannattaa vahvistaa.
- Jokaisella kuvalla paikka, aika ja vastuuhenkilö
- Testaa runko ilman puolta tukikuvista
Tukikuvien suunnittelu on päätösten sarja, ei kuvakokoelma. Kun tiedät, mitä haastattelu ei kerro, mihin kuvat kykenevät ja mitä kuvauspaikka sallii, lista pysyy hallittavana. Käy tarkistuskohdat läpi rauhassa ennen aikataulun lukitsemista, niin kuvauspäivänä sinun ei tarvitse arvailla vaan voit keskittyä siihen, mikä on tärkeintä.