Haastattelun valmistelun yleisimmät virheet ja niiden välttäminen

Kysymyksiä on liikaa ja ne ovat liian valmiita

Yleisin virhe, jonka näen kurssilaisten suunnitelmissa, on kolmen sivun kysymyslista. Kun jokainen lause on kirjoitettu valmiiksi, haastattelu muuttuu lomakkeen täyttämiseksi, eikä haastateltava pääse kertomaan omaa tarinaansa. Kameran takana huomaa nopeasti, että katse on paperissa eikä ihmisessä.

Parempi runko syntyy, kun jaat tutkimusmuistiinpanot muutamaan aihealueeseen ja kirjoitat kullekin yhden pääkysymyksen sekä pari tarkentavaa. Loput jäävät avainsanoiksi. Näin pysyt mukana vastauksessa ja voit seurata sivupolkua, jos se osoittautuu kiinnostavammaksi kuin suunniteltu.

Harjoittele rungon karsimista. Poista jokainen kysymys, johon haastateltava voi vastata yhdellä sanalla, tai muotoile se uudelleen niin, että se alkaa sanoilla miten tai millaista oli. Jäljelle jää lista, jonka voi käydä läpi myös hermostuneena.

• Yksi pääkysymys per aihealue
• Tarkentavat kysymykset avainsanoina
• Kyllä-ei-kysymykset muotoiltu uudelleen

Tutkimus kopioidaan sellaisenaan kysymyksiksi

Toinen tavallinen sudenkuoppa on tutkimusmuistiinpanojen siirtäminen suoraan haastatteluun. Jos muistiinpanossa lukee, että yhdistys perustettiin vuonna 1987, kysymys kuuluu helposti milloin yhdistys perustettiin. Tämän tiedon sinulla jo on, joten kysymys tuhlaa haastateltavan aikaa eikä tuota kuvattavaa sisältöä.

Kysy sen sijaan sitä, mitä muistiinpanoista puuttuu: miltä alku tuntui, kuka oli mukana, mikä meni toisin kuin suunniteltiin. Tutkimus kertoo faktat, haastattelu antaa kokemuksen. Merkitse muistiinpanoihisi erikseen, mikä on varmaa tietoa ja mikä aukko, jonka vain ihminen voi täyttää.

Tämä erottelu helpottaa myös leikkausta. Kun haastattelun vastaukset ovat kokemuksia eivätkä toistoa tiedoista, jotka voi kertoa kerrontatekstillä tai tekstitaululla, jokainen leike kantaa jotakin uutta.

Haastateltavan taustat jäävät huomiotta

Valmistelussa unohtuu usein, että haastateltava on ihminen, jolla on omat odotuksensa ja jännityksensä. Moni ei ole ollut kameran edessä aiemmin. Jos ensimmäinen kysymys on raskas tai henkilökohtainen, vastaukset jäävät lyhyiksi ja varovaisiksi, vaikka aihe olisi hänelle tärkeä.

Aloita lämmittelevällä kysymyksellä, johon on helppo vastata omin sanoin, esimerkiksi tavallisesta päivästä tai ensimmäisestä muistosta aiheeseen. Kerro etukäteen, kauanko haastattelu kestää, mihin materiaalia käytetään ja että kohdan voi toistaa. Tämä ei ole kohteliaisuutta vaan työvälinettä: rento ihminen puhuu selkeämmin.

Sovi myös, saako hän nähdä kysymysaiheet etukäteen. Kokemukseni mukaan aihealueiden kertominen auttaa, mutta tarkkoja kysymyksiä ei kannata antaa, koska valmiiksi mietityt vastaukset kuulostavat kaavamaisilta.

• Helppo avauskysymys ensin
• Kesto ja käyttötarkoitus kerrotaan etukäteen
• Aihealueet ennalta, ei tarkkoja kysymyksiä

Käytännön asiat unohtuvat kysymysten varjoon

Hyvä kysymysrunko ei pelasta haastattelua, jos äänitys kärsii. Tyypillisiä unohduksia ovat taustamelu, kaiuttava huone, akkujen kunto ja se, että haastateltava istuu ikkunan edessä vastavalossa. Nämä huomataan yleensä vasta leikkausvaiheessa, jolloin kuvaa ei voi enää tehdä uudelleen.

Lisää suunnitelmaan oma osio paikalle: missä istutte, mistä valo tulee, mikä ääni kuuluu kahdenkymmenen metrin päästä. Jos olet käynyt paikalla ennen kuvauspäivää, kirjaa havainnot muistiin. Sama tieto palvelee kuvausaikataulua, joten työ ei mene hukkaan.

Varaa myös aikaa ennen ensimmäistä kysymystä. Kymmenen minuuttia äänen ja kuvakulman testaamiseen tuntuu pitkältä, mutta se maksaa itsensä takaisin, kun materiaali on heti käyttökelpoista.

• Valo, ääni ja istumapaikka kirjattu
• Akut ja muistikortit tarkistettu
• Testiaikaa ennen varsinaista haastattelua

Kuuntelu jää suunnitelman jalkoihin

Moni valmistelee kysymykset huolellisesti ja unohtaa, että haastattelija myös kuuntelee. Kun katse hakee seuraavaa riviä, paras vastaus saattaa mennä ohi ilman jatkokysymystä. Jatkokysymys on usein se, josta leikkausvaiheessa löytyy koko kohtauksen ydin.

Harjoittele pitämään taukoja. Kun haastateltava lopettaa, odota kolme sekuntia ennen kuin puhut. Usein hän jatkaa, ja juuri tämä lisäys on vaikuttavin. Samalla leikkaajalla on puhdas alku ja loppu, kun kysymys ei puhu vastauksen päälle.

Kirjaa suunnitelmaan myös merkki siitä, milloin siirrytään seuraavaan aiheeseen. Se voi olla yksi sana tai symboli marginaalissa. Näin pysyt rungossa ilman, että lukeminen vie huomion ihmiseltä.

Suunnitelma ei jatku kuvauksen jälkeen

Viimeinen virhe on pitää haastattelusuunnitelmaa pelkästään haastattelun työkaluna. Hyvin tehty runko on samalla leikkausrungon ensimmäinen luonnos: aihealueet muuttuvat jaksoiksi, ja pääkysymykset kertovat, mitä kohtauksen on tarkoitus sanoa.

Merkitse suunnitelmaan, mitkä vastaukset olisivat kerronnan kannalta keskeisiä ja mitkä tukea. Kun materiaali on purettu, voit verrata toteutunutta suunnitelmaan ja nähdä, mitä jäi puuttumaan. Tämä kertoo, tarvitaanko lisäkuvaus tai tukikuvia.

Kurssilla tämä sidotaan harjoitusprojektiin, jossa haastattelurunko, kuvausaikataulu ja leikkausrunko rakennetaan samasta lähtömateriaalista. Silloin näkee konkreettisesti, miten valmistelun virhe tai onnistuminen heijastuu seuraaviin vaiheisiin.

• Aihealueet jaksojen pohjaksi
• Keskeiset vastaukset merkitty
• Toteutunut verrataan suunnitelmaan