Lyhytdokumenttien suunnittelun verkkokurssi
jourkix
← Blogi
Kerronta

Kuvakäsikirjoituksen yleisimmät virheet ja miten ne vältetään

Kerronnan rungon ja kuvakäsikirjoituksen tekijät kompastuvat usein samoihin asioihin. Käyn läpi viisi tyypillistä virhettä ja kerron, miten ne voi välttää jo suunnitteluvaiheessa.

Sari Lehtonen

3 minuutin lukuaika

Kuvakäsikirjoituksen yleisimmät virheet ja miten ne vältetään

Runko tehdään liian myöhään

Yleisin virhe on aloittaa kuvakäsikirjoitus ennen kuin kerronnan runko on olemassa. Silloin ruudut täyttyvät hyvistä yksittäisistä kuvista, mutta niistä ei muodostu kaarta. Kun opettelet harjoitusprojektissa työn järjestystä, kannattaa ensin kirjoittaa runko muutamalla lauseella: mistä lähdetään, mikä muuttuu ja mihin päädytään.

Itse haastattelen paljon ihmisiä, ja huomaan saman ilmiön myös tutkimusmuistiinpanoissa. Materiaalia on runsaasti, mutta sen järjestys puuttuu. Runko pakottaa valitsemaan, mikä on tarinan kannalta olennaista ja mikä jää pois, vaikka se olisi kiinnostavaa.

Hyvä käytäntö on kirjoittaa runko kolmeen osaan ja liittää jokaiseen se tutkimusmuistiinpanon kohta, johon osa nojaa. Näin näet heti, missä kohdassa tarina lepää pelkän oletuksen varassa.

  • Kirjoita runko ennen ensimmäistä ruutua
  • Liitä jokaiseen osaan lähde muistiinpanoista

Jokainen ruutu yritetään piirtää kauniiksi

Moni aloittelija käyttää kuvakäsikirjoituksessa tuntikausia yksittäisen ruudun viimeistelyyn. Kuvakäsikirjoituksen tehtävä ei ole olla kaunis vaan kertoa, mitä kuvassa näkyy, miten kuva alkaa ja päättyy ja mitä ääniraidalla kuuluu. Tikku-ukot ja nuolet riittävät, jos merkitys on selvä.

Harjoitusprojektissa suosittelen pitämään ruudun tekemiseen kuluvan ajan lyhyenä. Kun yhden ruudun tekeminen vie minuutin, uskallat hylätä sen ja kokeilla toista järjestystä. Kun siihen on käytetty puoli tuntia, siitä tulee vaikea päästää irti.

Kirjoita ruudun alle yksi rivi: mitä katsoja oppii tai tuntee tässä kohdassa. Jos riviä ei saa kirjoitettua, ruutu ei todennäköisesti kuulu rungon sisään.

  • Rajaa yhden ruudun aika minuuttiin
  • Kirjoita jokaiseen ruutuun yksi tarkoitusrivi

Haastattelun ja tukikuvan suhde jää epäselväksi

Toinen tavallinen virhe on suunnitella haastattelu ja tukikuvat erillään. Kuvakäsikirjoituksessa ne kuitenkin kohtaavat: puhuva kasvo on yksi ruutu, ja sen vieressä on kuva, joka näyttää sen, mistä puhutaan. Jos tukikuvia ei ole mietitty, leikkausvaiheessa huomataan, että puhetta on viisi minuuttia ja kuvaa yksi paikka.

Merkitse käsikirjoituksen runkoon jokaisen haastatteluosan viereen, mitä katsoja näkee puheen aikana. Kysy itseltäsi, voiko kuvan kuvata vai pitääkö se hankkia muualta. Näin kuvausaikataulu saa käytännön pohjan jo ennen kuin kamera on käsissä.

Harjoitusprojektissa tämä tehdään omalla aiheellasi ja omilla kuvauspaikoillasi, joten virheen voi tehdä rauhassa ja korjata ilman seurauksia.

  • Merkitse puheen viereen aina myös kuva
  • Tarkista, onko jokaiselle kuvalle kuvauspaikka

Kuvakäsikirjoitusta pidetään valmiina

Kun kuvakäsikirjoitus on piirretty, sitä on houkutus kohdella sopimuksena. Dokumentissa todellisuus kuitenkin muuttuu: haastateltava kertoo jotain odottamatonta, valo on toinen kuin suunniteltiin, paikka ei olekaan käytettävissä. Jäykkä kuvakäsikirjoitus tekee silloin tarpeettomasti hallaa.

Pidä rungon osat siirreltävinä. Käytä esimerkiksi korttia tai erillistä riviä jokaiselle ruudulle, jotta voit vaihtaa järjestystä ilman uutta piirtämistä. Merkitse myös, mitkä ruudut ovat välttämättömiä ja mitkä vain ehdotuksia.

Opetuksessa muistutan, että tarkoitus on suunnitella tarpeeksi, jotta pystyy improvisoimaan hallitusti. Pelkkä suunnitelma ei ole tavoite, vaan työkalu päätösten tekemiseen.

Leikkausrunko unohtuu kokonaan

Viimeinen virhe on pitää kuvakäsikirjoitusta ja leikkausta eri asioina. Hyvä kuvakäsikirjoitus on ensimmäinen luonnos leikkausrungosta: sen järjestys, rytmi ja pituus ennakoivat sitä, mitä pöydällä tapahtuu myöhemmin.

Arvioi jokaisen ruudun kohdalla suurin piirtein, kuinka pitkään sitä katsotaan. Kun lasket yhteen, saat selville, onko lyhytdokumentti kymmenen vai kaksikymmentä minuuttia. Jos arvio ei täsmää tavoitteeseen, korjaa runkoa ennen kuvausta, ei sen jälkeen.

Harjoitusprojektissa tämä ajoitus kirjataan runkoon omalle sarakkeelleen. Se on yksinkertainen tapa saada suunnittelu ja leikkaus puhumaan samaa kieltä.

  • Arvioi jokaiselle ruudulle katseluaika
  • Laske yhteispituus ja vertaa tavoitteeseen

Virheiden välttäminen ei vaadi erikoistaitoja, vaan järjestystä: runko ensin, ruudut vasta sitten, tukikuvat ja haastattelu yhdessä ja kaikki muokattavassa muodossa. Kun harjoittelet näitä kurssin harjoitustöissä, opit tunnistamaan omat tapasi toimia. Silloin oikeassa työssä jäljelle jää vähemmän yllätyksiä ja enemmän aikaa kuuntelemiseen.

Lähetä meille viesti

Puhelimitse
03 412 7835
Sähköpostitse
[email protected]