Muistiinpanovälineet, joilla kuvauspaikan valo ja ääni tallentuvat

Yksi lomake jokaiselle paikalle

Kurssin kuvauspaikkamoduulissa kaikki lähtee yhdestä A4-kokoisesta paikkalomakkeesta. Lomakkeella on aina samat kentät samassa järjestyksessä, jotta eri paikkojen tiedot ovat vertailukelpoisia, kun istut myöhemmin aikataulun ääreen. Ensin kirjataan paikan nimi, osoite tai kulkuohje, yhteyshenkilö ja se, mihin kohtaan haastattelusuunnitelmaa tai kerrontaa paikka liittyy.

Syy pohjan jäykkyyteen on käytännöllinen. Paikalla ollessasi huomio menee helposti vain siihen, mikä näyttää hyvältä, ja ääni, pistorasiat ja kulkureitit unohtuvat. Kun lomake kysyy ne joka kerta, et palaa kotiin puutteellisten muistiinpanojen kanssa.

Harjoitusprojektissa täytät lomakkeen kuvitteelliselle harjoituspaikalle, jonka tiedot saat kurssimateriaalista. Näin opit lomakkeen logiikan ilman, että tarvitset oikeaa kuvauskohdetta ensimmäisellä viikolla.

• Paikan nimi ja kulkuohje
• Yhteyshenkilö ja lupa-asiat
• Paikan tehtävä tarinassa

Valokartta ja kellonaikojen kirjaus

Valo on muistiinpanoissa muuttuja, joka vaihtelee tuntien ja vuodenaikojen mukaan, joten yksittäinen valokuva ei riitä. Käytämme yksinkertaista valokarttaa: paikan pohjapiirros käsin piirrettynä, johon merkitään ikkunat, ilmansuunnat ja se, mistä päivänvalo tulee sisään eri aikoina. Syksyllä, kuten näinä viikkoina, päivä on lyhyt ja aurinko matalalla, mikä vaikuttaa suoraan siihen, mihin aikaan ulkokuvat kannattaa sijoittaa.

Kirjaa vähintään kaksi kellonaikaa samalta paikalta, jos mahdollista: aamupäivä ja iltapäivä. Merkitse sanallisesti, onko valo pehmeää vai kovaa, tuleeko varjoja kasvoille ja onko ikkunoiden vastavalo ongelma haastateltavan istuinpaikalla.

Kirjaus on lyhyt, mutta se säästää myöhemmin turhilta ihmettelyiltä. Kun aikataulua laaditaan, näet suoraan, mitkä kohtaukset kannattaa vetää yhteen aamuun ja mitkä vaativat toisen käyntikerran.

• Pohjapiirros ikkunoineen ja ilmansuuntineen
• Valon laatu kahtena kellonaikana
• Vastavalon ja varjojen paikat

Äänilista: kuuntele ennen kuin kuvaat

Ääni on kuvauspaikoilla useimmin aliarvioitu asia. Äänilista on kurssin toinen perusväline: seisot paikalla vähintään pari minuuttia hiljaa ja kirjaat kaiken, mitä kuulet. Jääkaapin hurina, ulkopuolinen liikenne, ilmanvaihto, kellot, naapurihuoneen puheen ja kaiun määrän.

Lista jaetaan kahteen sarakkeeseen: ääni, jonka voi sammuttaa tai ajoittaa pois, ja ääni, joka pitää hyväksyä. Ensimmäisen kohdalla kirjaat, kenelle pitää soittaa ja milloin. Jälkimmäisen kohdalla päätät, sopiiko paikka haastatteluun vai käytetäänkö sitä vain tukikuvissa ilman puhetta.

Kaikuisan tilan tunnistaa taputtamalla kerran käsiä yhteen. Jos jälkikaiku kestää selvästi, kirjaa se ylös ja mieti pehmennystä, esimerkiksi verhoja tai peittoja, tai vaihda istumapaikka toiseen kulmaan.

• Hiljainen minuutti ja kaikki kuultu ylös
• Sammutettavat ja pysyvät äänet erikseen
• Taputuskoe kaiun arviointiin

Käytännön rajoitteet taulukkoon

Kolmas väline on rajoitteiden taulukko. Siihen kirjataan se, mikä ei näy kuvassa mutta ratkaisee, onnistuuko kuvauspäivä: pistorasioiden sijainti ja määrä, pysäköinti, kantomatkat, hissi, aukioloajat, lupa kuvata muita ihmisiä ja se, kuka avaa oven.

Taulukon sarakkeet ovat rajoite, vaikutus aikatauluun ja ratkaisu. Esimerkiksi jos paikka on käytössä vasta kello kymmenen jälkeen, aikataulun ensimmäinen kuvaus siirtyy, ja ratkaisuna voi olla, että aamu käytetään toisella paikalla.

Tämä on se vaihe, jossa muistiinpanot muuttuvat aikataulun pohjaksi. Kun jokaisella paikalla on valo, ääni ja rajoitteet kirjattuna samalla tavalla, aikataulun laatiminen on pitkälti järjestämistä eikä arvailua.

• Sähkö, pysäköinti ja kantomatkat
• Aukioloajat ja luvat
• Ratkaisu jokaiselle rajoitteelle

Valokuvat ja lyhyet äänitallenteet apuna

Paperin rinnalle kannattaa ottaa puhelimella kuvia ja muutaman kymmenen sekunnin äänitallenne. Kuvat otetaan aina samassa järjestyksessä: sisäänkäynti, yleiskuva tilasta, haastattelupaikka ja se, mitä taustalla näkyy. Äänitallenne tehdään paikalla, jossa haastattelu aiotaan pitää.

Nämä eivät ole kuvauslaatua, vaan muistiinpano. Niiden avulla voit myöhemmin tarkistaa, mitä kirjasit, ja näyttää paikan ryhmälle tai kuvaajalle ilman uutta käyntiä. Nimeä tiedostot paikan nimellä ja päivämäärällä, niin ne löytyvät myöhemmin.

Kurssilla harjoittelet tätä valmiiden harjoitusaineistojen kanssa: saat kuvat ja äänen, ja tehtävänäsi on täyttää lomake niiden pohjalta ikään kuin olisit käynyt paikalla.

Mitä muistiinpanoista seuraa aikatauluun

Kun lomakkeet, valokartat, äänilistat ja rajoitteet ovat valmiit, kokoat ne yhteen yhden sivun yhteenvedoksi: mikä paikka sopii mihin kuvaukseen, mihin aikaan ja millä varauksilla. Siitä muodostuu kuvausaikataulun ensimmäinen versio, jota tarkennetaan seuraavassa moduulissa.

Huomaat usein, että yksi paikka on muita vaikeampi. Silloin on parempi löytää se nyt paperilta kuin kuvauspäivänä paikan päällä. Muistiinpanot tekevät riskit näkyviksi ajoissa.

Realistinen tulos moduulin jälkeen on, että osaat kävellä tuntemattomaan paikkaan, kirjata oleellisen järjestelmällisesti ja käyttää tietoa aikataulun perustana.