Tarina Villestä, joka rakensi kuvakäsikirjoituksen omasta kyläaiheestaan

Ville ja kasa muistiinpanoja

Ville aloitti kurssin alkusyksystä. Hänellä oli aihe, josta hän oli kiinnostunut vuosia: pieni kyläkauppa, joka oli kokoontumispaikka vanhemmalle väelle. Muistiinpanoja oli kertynyt kolme vihkoa, kaksi haastattelua oli jo tehty puhelimella ja valokuvia oli kymmeniä. Silti hän sanoi heti ensimmäisessä viestissään, ettei tiennyt, mistä elokuva alkaisi.

Tämä on tavallinen tilanne. Tutkimus tuottaa paljon materiaalia, mutta kerronta tarvitsee valintoja. Kysyin Villeltä yhden asian: mitä katsojan pitäisi ymmärtää viimeisessä kuvassa, mitä hän ei ymmärrä ensimmäisessä? Vastaus tuli vasta kolmannella yrityksellä, mutta se oli koko rungon perusta. Hän kirjoitti sen yhdeksi lauseeksi vihon ensimmäiselle sivulle.

Yksi lause ohjaa kaiken

Villen lause kuului suunnilleen näin: kyläkauppa ei myy vain tavaraa vaan antaa ihmisille syyn lähteä aamulla ulos. Lause on yksinkertainen, mutta se rajasi paljon. Kaikki kauppaan liittyvät tekniset yksityiskohdat, kuten toimitusketjut ja aukioloaikojen historia, putosivat sivuun. Jäljelle jäi ihmisten rutiini, äänet ja kohtaamiset.

Kurssilla puhumme tästä rajauksesta ennen kuin kukaan piirtää ensimmäistäkään ruutua. Rajaus ei ole lopullinen, ja Ville muokkasi omaansa vielä kerran toisen viikon jälkeen. Tärkeintä oli, että hänellä oli mittapuu, jota vasten jokaista kohtausta voi punnita: palveleeko tämä lausetta vai ei.

• Kirjoita elokuvan ydin yhdeksi lauseeksi ennen runkoa
• Tarkista lause jokaisen uuden kohtauksen kohdalla
• Anna lauseen muuttua, mutta tee muutos tietoisesti

Runko kolmeen osaan

Seuraavaksi Ville jakoi materiaalinsa alkuun, keskikohtaan ja loppuun. Hän ei yrittänyt vielä keksiä kohtauksia, vaan sijoitti muistiinpanoistaan nousevat aiheet kolmeen kasaan korttien avulla. Alkuun tulivat aamun avaus ja ensimmäiset asiakkaat, keskelle haastateltavien tarinat ja loppuun kysymys siitä, mitä tapahtuu, jos kauppa sulkeutuu.

Korttien siirtely seinällä paljasti heti aukon: keskiosassa oli kolme haastattelua mutta ei yhtään tilannetta, jossa jotain tapahtuu. Ville tajusi tarvitsevansa kuvaa, jossa tarinaa ei kerrota vaan se nähdään. Tästä syntyi päätös lisätä kuvausaikatauluun yksi aamu pelkästään kaupan sisällä tapahtuvaa arkea varten, ilman haastattelua.

Kuvakäsikirjoitus kömpelöillä piirroksilla

Moni jättää kuvakäsikirjoituksen tekemättä, koska ei osaa piirtää. Ville ei osannut, eikä sen tarvitse olla taidetta. Hän käytti tikku-ukkoja, nuolia ja lyhyitä merkintöjä: kuka on kuvassa, mistä kulmasta, mitä kuuluu. Jokaiseen ruutuun tuli myös arvio kestosta sekunteina, jotta kokonaisuuden mitta alkoi hahmottua.

Piirrosvaiheessa selvisi asioita, jotka muistiinpanoista eivät näkyneet. Yksi suunniteltu kohtaus olisi vaatinut kameran paikkaan, jonne ei mahdu. Toisessa ääni olisi hukkunut kylmäkoneen hurinaan. Kun nämä huomaa paperilla, ne eivät maksa kuvauspäivää. Ville korjasi kaksi ruutua ja siirsi yhden haastattelun toiseen tilaan.

• Käytä yksinkertaisia hahmoja ja nuolia
• Merkitse jokaiseen ruutuun arvioitu kesto
• Kirjaa ruudun viereen ääneen liittyvät huomiot

Mitä käsikirjoituksen runkoon jäi

Kurssin lopussa Villellä oli kahden sivun runko ja noin kolmekymmentä ruutua. Elokuva oli suunniteltu noin kahdeksan minuutin mittaiseksi. Hän tiesi, mitkä haastattelun kohdat tukevat keskeistä lausetta ja mitkä ovat mielenkiintoisia mutta kuuluvat toiseen elokuvaan. Viimeksi mainitut hän kirjasi erilliselle sivulle, ei roskakoriin.

En lupaa kenellekään valmista elokuvaa kurssin päätteeksi, enkä Villellekään luvannut. Se, mitä hän sai, oli työkalu: tapa muuttaa tutkimus rakenteeksi, jota voi näyttää toiselle ja kysyä, toimiiko tämä. Hän kertoi myöhemmin näyttäneensä rungon kyläkaupan pitäjälle, joka huomautti kahdesta faktavirheestä ennen yhtään kuvauspäivää.