Mitä tarkoittaa valoikkuna? Kuvauspaikan muistiinpanojen perussana

Mitä valoikkuna tarkoittaa

Valoikkuna on se osa päivää, jolloin tietyssä paikassa on kuvaukseen kelpaava valo. Termi kuulostaa ammattislangilta, mutta idea on arkinen: ikkuna aukeaa, kun aurinko tulee oikeasta suunnasta tai pilvet tasoittavat valon, ja se sulkeutuu, kun varjot muuttuvat liian kovaksi tai valo hiipuu.

Kun opetan kuvauspaikkojen muistiinpanoja, aloitan juuri tästä sanasta, koska se pakottaa katsomaan paikkaa ajan kanssa. Paikka ei ole yksi kuva vaan useita eri kellonaikoina. Sama pihamaa voi näyttää aamulla litteältä ja iltapäivällä upealta, ja haastateltavan kasvot voivat olla puoli tuntia varjossa.

Muistiinpanoissa valoikkuna kirjataan kahdella kellonajalla: milloin valo alkaa kelvata ja milloin se lakkaa kelpaamasta. Pelkkä toteamus, että paikassa on hyvä valo, ei auta ketään, kun aikataulua myöhemmin kasataan.

Miten ikkuna selvitetään ennakkokäynnillä

Paras tapa on käydä paikalla samaan aikaan, jolloin kuvaus on tarkoitus tehdä. Syksyllä tämä on erityisen tärkeää, koska aurinko on matalalla ja päivä lyhenee nopeasti. Se, mikä toimi lokakuun alussa, voi marraskuussa olla jo varjossa kello kahdelta.

Ota mukaan muistikirja ja puhelimen kompassi. Kirjaa, mistä ilmansuunnasta valo tulee, mihin kohtaan haastateltava istuisi ja mihin suuntaan kamera katsoisi. Ota myös pari kuvaa eri kellonaikoina, jotta myöhemmin muistat, miltä paikka todella näytti.

Jos ennakkokäynti ei onnistu, käytä apuna karttaa ja ikkunoiden suuntia. Se on huonompi vaihtoehto, mutta parempi kuin arvaus. Merkitse silloin muistiinpanoon, että tieto on arvioitu eikä nähty.

• Käy paikalla kuvausajankohtana
• Kirjaa ilmansuunta ja kamerakulma
• Ota kuvia eri kellonaikoina
• Merkitse arvioitu tieto erikseen

Ikkuna ja ääni kulkevat yhdessä

Valoikkunalla on usein pari: äänen ikkuna. Paikka, jossa valo on kaunis iltapäivällä, voi olla juuri silloin täynnä liikennettä, koulun välitunteja tai työmaan koneita. Siksi kuvauspaikan muistiinpanoissa valo ja ääni kirjataan rinnakkain.

Kuuntele paikkaa kaksi minuuttia silmät kiinni ja kirjaa, mitä kuulet. Jääkaapin hurina, tuuletin tai kaukainen tie eivät välttämättä häiritse tavallista katsojaa, mutta ne tulevat esiin leikkauksessa, kun saman haastattelun kahta kohtaa yritetään liittää yhteen.

Hyvä muistiinpano kertoo, milloin molemmat ikkunat ovat auki yhtä aikaa. Se on se aika, jolle haastattelu kannattaa ajoittaa.

Käytännön rajoitteet samalle riville

Valoikkunaan liittyy aina käytännön puoli. Onko paikassa pistorasia, saako sinne ajaa, tarvitaanko lupa ja kuka avaa oven? Nämä eivät kuulu valoon, mutta ne päättävät, voiko ikkunan käyttää.

Suosittelen kirjaamaan kustakin paikasta saman muotoisen kortin: osoite tai kuvaus, valoikkuna, äänet, käytännön rajoitteet ja yhteyshenkilö. Kun kortit ovat samanlaisia, ne on helppo panna rinnakkain ja nähdä, mikä paikka sopii mihinkin päivän osaan.

Kortti ei saa paisua romaaniksi. Muutama selkeä rivi riittää, kunhan jokaisella rivillä on tieto, jota aikataulun laatija oikeasti tarvitsee.

• Valoikkuna alku ja loppu
• Äänet ja niiden kellonajat
• Pistorasia, pääsy ja luvat
• Yhteyshenkilö

Miten ikkuna muuttaa kuvausaikataulun

Kun valoikkunat on kirjattu, kuvausaikataulun järjestys alkaa muotoutua melkein itsestään. Paikka, jonka ikkuna aukeaa aamulla, kuvataan ensin; paikka, jonka valo on parhaimmillaan iltapäivällä, jää loppupäivään. Matkat paikkojen välillä lasketaan väliin.

Aloittelijan yleinen virhe on järjestää kuvaukset haastateltavien aikataulujen mukaan ja huomata vasta paikalla, että valo on poissa. Vaihtoehto on kysyä haastateltavalta kaksi mahdollista aikaa ja valita niistä se, joka osuu ikkunaan.

Jätä aikatauluun myös väljyyttä. Pilvi voi sulkea ikkunan odottamatta, ja silloin tarvitaan varasuunnitelma: sisätila tai tukikuvia, jotka voi kuvata kehnommallakin valolla.

Pieni harjoitus omalle paikalle

Kokeile tätä ennen seuraavaa kuvausta. Valitse yksi paikka, jonka tunnet, ja käy siellä kolme kertaa päivän aikana. Kirjaa joka kerralla valon suunta, äänet ja se, mihin haastateltavan voisi sijoittaa.

Piirrä lopuksi yksinkertainen aikajana ja väritä kohta, jossa sekä valo että ääni kelpaavat. Se on paikkasi valoikkuna. Jos väritettyä aluetta ei ole, paikka ei sovi tähän kuvaukseen, ja se on arvokas tieto ennen kuin yksikään kuvauspäivä on varattu.

Harjoitus vie noin tunnin kokonaistyötä, mutta säästää usein kokonaisen kuvauspäivän.