Kaksi tapaa valmistella haastattelu: vapaa keskustelurunko vai tarkka

Mistä vertailussa on kyse

Kun tutkimusmuistiinpanot ovat koossa, edessä on ratkaisu, joka vaikuttaa koko haastatteluun: kirjoitatko kysymykset valmiiksi vai luotatko aiheisiin ja keskustelun kulkuun. Olen kuvaajana ja leikkaajana istunut monessa haastattelussa kameran takana, ja näen eron jo kuvaustilanteessa. Toinen tapa tuottaa rauhallista, tarkkaa puhetta, toinen elävämpää mutta harhailevampaa.

Vertaan tässä kirjoituksessa kahta vaihtoehtoa. Ensimmäinen on aihelista, jossa on viidestä kahdeksaan aluetta ja muutama avainkysymys. Toinen on täysi kysymysrunko, jossa jokainen kysymys on muotoiltu etukäteen ja järjestetty. Kumpikin lähtee samasta tuotantomuistiosta, ja kumpikin on kurssilla käytössä harjoitusprojektin haastattelusuunnitelmassa.

Vertailu on tarkoituksella käytännöllinen. En kysy, kumpi on hienompi tapa, vaan kumpi palvelee leikkausta ja kuvausaikataulua paremmin silloin, kun tekijä on vielä alussa.

• Vaihtoehto A: aihelista ja avainkysymykset
• Vaihtoehto B: täysi kysymysrunko
• Mittarina leikattavuus ja haastateltavan rauha

Aihelista: väljyys ja sen hinta

Aihelistassa jokainen aihe on yksi rivi muistiinpanoista: esimerkiksi paikan historia, muutos viimeisen vuoden aikana, haastateltavan oma rooli. Sen vahvuus on joustavuus. Jos vastaus vie odottamattomaan suuntaan, voit seurata sitä ilman että paperi pakottaa takaisin.

Hinta maksetaan leikkausvaiheessa. Väljästi kysytty vastaus on usein pitkä, ja ajatus alkaa vasta kolmannella lauseella. Silloin leikkaaja joutuu etsimään käyttökelpoista kohtaa pitkästä puheesta. Myös kysymysten muotoilu vaihtelee, joten samaa asiaa kysytään eri sanoin eikä vastauksia voi verrata keskenään.

Aihelista toimii hyvin, kun tunnet haastateltavan ja tämä puhuu luontevasti. Aloittelijalle se on riskialtis, koska hiljaisuuden hetkellä ei ole mitään, mihin tarttua.

• Hyvä: kokeneelle haastattelijalle ja puheliaalle vieraalle
• Riski: pitkät, hajanaiset vastaukset
• Riski: vertailukelvottomat muotoilut

Kysymysrunko: tarkkuus ja jäykkyys

Kysymysrungossa jokainen kysymys on kirjoitettu auki ja järjestetty tarinan kaaren mukaan. Se tuntuu ensin raskaalta, mutta vaivan saa takaisin. Hyvin muotoiltu kysymys antaa lyhyen ja selkeän vastauksen, ja vastaus alkaa usein kysymyksen sanoilla, mikä helpottaa leikkausta kuuluttajaäänettömässä dokumentissa.

Runko myös suojaa unohtamiselta. Kun kuvauspäivä on kiireinen ja valo muuttuu, on lohdullista tietää, että kaikki tutkimuksessa löytyneet kohdat tulevat käydyiksi läpi. Voit merkitä rungon reunaan, mihin kysymykseen on jo vastattu.

Heikkous on jäykkyys. Jos haastattelija lukee kysymykset paperista, katse irtoaa vieraasta ja keskustelu muuttuu kuulusteluksi. Siksi runkoon kannattaa jättää väljyyttä: lisäkysymysten paikat on hyvä merkitä näkyviin.

• Hyvä: lyhyet, leikattavat vastaukset
• Hyvä: tutkimuksen löydökset tulevat katetuiksi
• Riski: kuulusteluvaikutelma, jos luet suoraan paperista

Vertailu kuvausaikataulun näkökulmasta

Haastattelun suunnitelma ei jää omaksi saarekseen, sillä se määrää, kuinka paljon aikaa kuvauspäivästä menee puheeseen. Aihelistalla haastattelun kesto on vaikea arvioida, ja aikataulun pitää sisältää puskuria. Kysymysrungolla voit karkeasti laskea, että kukin kysymys vie minuutin tai kaksi vastauksineen, ja suunnitella päivän sen mukaan.

Sama koskee kuvauspaikan valoa ja ääntä. Jos tiedät, että haastattelu kestää noin tunnin, voit valita paikan ja kellonajan sen mukaan ja sopia taukojen paikat. Jos kesto on arvoitus, joudut joko pitämään paikan varattuna liian pitkään tai keskeyttämään kesken tärkeän vastauksen.

Kuvakäsikirjoituksen kannalta rungon etu on järjestys. Kun kysymykset seuraavat tarinan kaarta, leikkausrungon ensimmäinen versio muodostuu lähes itsestään.

• Rungosta aika-arvio on helpompi tehdä
• Taukojen paikat voi sopia ennalta
• Järjestetyt kysymykset auttavat leikkausrungossa

Suositukseni aloittelijalle

Suosittelen aloittelevalle ja harrastajadokumentintekijälle kysymysrunkoa, mutta kevennettynä. Kirjoita kysymykset auki, järjestä ne tarinan kaaren mukaan ja merkitse kolme tai neljä kohtaa, joissa saa poiketa. Näin saat tarkkuuden edut ilman jäykkyyttä.

Käytännössä tämä tarkoittaa kahta kierrosta. Ensin kirjoitat kaikki kysymykset puhtaaksi tutkimusmuistiinpanojen pohjalta. Sitten karsit: jokainen kysymys, johon vastaus löytyy jo lähteistä, poistetaan tai muutetaan tarkentavaksi. Jäljelle jää kysymyksiä, joihin vain haastateltava voi vastata.

Kun olet tehnyt muutaman haastattelun, voit siirtyä kohti aihelistaa. Se on tyylilaji, joka kasvaa kokemuksesta, eikä sitä kannata yrittää ensimmäisellä kerralla.

• Kirjoita kysymykset auki ja järjestä ne
• Merkitse poikkeamisen paikat
• Karsi kysymykset, joihin lähteet jo vastaavat

Miten tämä näkyy kurssin harjoituksessa

Haastattelun valmistelun moduulissa teet harjoitusprojektiin molemmat versiot samasta muistiinpanomateriaalista. Ensin kirjoitat aihelistan, sitten kysymysrungon, ja lopuksi vertaat, kumpi tuottaa selkeämmän leikkausrungon. Vertailu tehdään paperilla, ei kameran kanssa, joten kokeilu ei vaadi välineitä.

Harjoituksessa huomaa usein, että aihelista paljastaa tutkimuksen aukot: jos et osaa kirjoittaa aiheen alle yhtään konkreettista kysymystä, tutkimus on kesken. Kysymysrunko puolestaan paljastaa tarinan: jos kysymykset eivät muodosta kaarta, kerronnan runko kaipaa työtä.

Näin valmistelu palvelee molempia, tutkimusta ja käsikirjoitusta, eikä ole vain muodollinen välivaihe ennen kuvauspäivää.