Aiheen tutkimus lyhytdokumentissa: mistä hinta muodostuu ja mihin aika kuluu

Tutkimuksen hinta on ensin tunteja

Kun puhutaan lyhytdokumentin kustannuksista, katse kääntyy yleensä kameraan ja leikkaukseen. Aiheen tutkimuksessa suurin kuluerä on kuitenkin oma aika. Jokainen lähde pitää löytää, lukea, arvioida ja kirjata ylös niin, että löydös on myöhemmin käytettävissä. Aloittelija aliarvioi tämän lähes aina: kolme iltaa tuntuu riittävän, vaikka todellinen tarve on viikko.

Kurssilla puhumme tutkimuksesta työmääränä, jolle annetaan etukäteen raja. Kun tiedät, montako tuntia aiheeseen on käytettävissä, osaat valita lähteet sen mukaan. Se on rehellisempää kuin lupaus perusteellisesta selvityksestä, joka venyy kuukausiksi ja syö innon ennen kuin ensimmäistäkään haastattelua on sovittu.

Raha tulee mukaan vasta toissijaisesti. Joskus tarvitset arkistopalvelun maksullisen kopion, matkan kirjastoon tai tulosteita, mutta nämä ovat pieniä summia verrattuna siihen, mitä menetät, jos tutkimus jää rajaamatta.

• Aika on suurin kuluerä, raha vasta toinen
• Arvioi tuntimäärä ennen aloittamista
• Kirjaa jokainen lähde heti muistiin

Rajaus on hinnan suurin yksittäinen vipu

Laaja aihe maksaa enemmän kuin tiukka. Jos aiheesi on koko kaupunginosan historia, lähteitä on loputtomasti ja jokainen vie sinut uuteen suuntaan. Jos aiheesi on yksi rakennus ja sen viimeinen vuosikymmen, lähdemäärä pienenee ja löydökset alkavat toistaa toisiaan nopeasti, mikä on hyvä merkki.

Rajauksessa kysyn opiskelijoilta aina saman kysymyksen: mitä katsoja ymmärtää kymmenen minuutin jälkeen, jota hän ei ymmärtänyt ennen? Jos vastaus vaatii kolmea eri teemaa, aihe on todennäköisesti liian iso. Rajaus ei ole luopumista, vaan päätös siitä, mihin tutkimusaikasi käytetään.

Rajaus kannattaa tehdä kirjallisesti yhdellä lauseella tuotantomuistion ensimmäiselle sivulle. Silloin voit palata siihen aina, kun tutkimus lähtee harhailemaan.

Lähteiden määrä ja laatu

Moni luulee, että hyvä tutkimus tarkoittaa mahdollisimman monta lähdettä. Käytännössä viisi hyvin luettua lähdettä painaa enemmän kuin viisitoista silmäiltyä. Jokainen lisälähde lisää lukuaikaa, ristiintarkistusta ja muistiinpanoja, joten kustannus kasvaa nopeammin kuin hyöty.

Arvioi lähteet kolmella tavalla: onko tieto ensikäden vai kuulopuheen varassa, onko se ajantasaista ja kuka sen on kirjoittanut. Heikko lähde ei ole ilmaista, vaikka se löytyy helposti, koska virhe huomataan usein vasta haastattelussa tai leikkausvaiheessa, jolloin korjaaminen on kallista.

Kirjaa löydökset omin sanoin ja merkitse viereen, mistä tieto on peräisin. Tämä vie hetken enemmän aikaa heti, mutta säästää sen moninkertaisena, kun käsikirjoitusta aletaan rakentaa.

• Ensikäden lähde ennen toisen käden tulkintaa
• Tarkista tiedon ikä ja kirjoittaja
• Merkitse lähde jokaisen löydön viereen

Mitä tuotantomuistio säästää myöhemmin

Tuotantomuistio on tutkimusvaiheen halvin sijoitus. Siihen kerätään rajaus, lähteet, avoimet kysymykset ja löydökset yhteen paikkaan. Ilman sitä sama asia tutkitaan usein kahteen kertaan, koska ensimmäinen muistiinpano hukkuu puhelimen sivuun tai paperipinoon.

Hyvin pidetystä muistiosta haastattelusuunnitelma syntyy lähes itsestään. Löydöt, joihin tarvitaan henkilön näkemys, muuttuvat kysymyksiksi, ja aukot paljastuvat ennen kuin mikrofoni on päällä. Myös kuvausaikataulun ensimmäinen luonnos nojaa samaan muistioon.

Näin tutkimuksen hinta ei lopu siihen, kun tutkimus loppuu. Se jatkuu jokaisessa seuraavassa vaiheessa joko säästönä tai ylimääräisenä työnä sen mukaan, kuinka huolellisesti kirjaukset tehtiin.

Mikä nostaa kuluja yllättäen

Yleisin yllätys on aiheen laajeneminen kesken tutkimuksen. Löydät mielenkiintoisen sivupolun ja seuraat sitä, kunnes huomaat käyttäneesi puolet ajasta asiaan, joka ei mahdu elokuvaan. Pidä rinnalla lista sivupoluista, joihin palataan myöhemmin, ja jatka pääsuuntaan.

Toinen yllätys on saatavuus. Henkilö, jota haluat haastatella, ei vastaa heti, tai asiakirja on saatavilla vain tietyssä paikassa tiettyinä aikoina. Odottelu ei maksa rahaa mutta venyttää aikataulua, ja aikataulun venyminen on lyhytdokumentissa aina kallista.

Kolmas on oikeuksiin liittyvät selvitykset. Jos haluat käyttää vanhaa kuvaa tai tekstiä, sen omistajan selvittäminen vie aikaa jo tutkimusvaiheessa. Kirjaa asia muistioon heti, kun huomaat sen, niin tukikuvia suunnitellessasi tiedät, mihin voit luottaa.

• Sivupolut talteen omalle listalle
• Varaa aikaa vastausten odottamiseen
• Selvitä kuvien ja tekstien oikeudet ajoissa

Näin pidät tutkimuksen kohtuullisena

Aloita antamalla tutkimukselle aikaraja ja yksi rajaava lause. Tee sen jälkeen lähdelista, jossa on korkeintaan kymmenen nimeä, ja lue ne kunnolla. Kirjaa löydöt muistioon sitä mukaa kuin ne tulevat, ja merkitse erikseen kohdat, joihin tarvitset ihmisen vastauksen.

Pysähdy tutkimuksen puolivälissä ja kysy, vastaako keräämäsi aineisto yhä alkuperäiseen rajaukseen. Jos ei, päätä tietoisesti, kavennatko aihetta vai lisäätkö aikaa. Hiljainen venyminen on se tapa, jolla hinta karkaa käsistä.

Kun tutkimus on valmis, käy muistio läpi ja merkitse, mikä aineisto menee haastatteluun, mikä kuvauspaikkoihin ja mikä jää pois. Jäljelle jäävä on pieni, selkeä ja valmis seuraavaan vaiheeseen.